Perskurkkana soikoon!

Pääsin mukaan seuraamaan Ison kiltin jätin, tuttavallisemmin IiKooJiin kenraaliharjoitusta. Ja mikä ihana piristysruiske se olikaan tämän loskan ja harmauden keskellä. Lasi kuplivaa ja väliajalla tarjotut suussasulavat herkut (kiitos Cafe & Bar 21) kruunasivat pimenevän tiistai-illan.

Ilmassa väreili innostus ja jännitys. Tunnelma oli odottava ja intiimi, paikalla oli vain muutama katsoja. Koska kyseessä oli kenraali, myös ohjaaja oli paikalla seuraamassa läpivientiä. Olin siis itseäni viisaammassa seurassa! Jälleen kerran oli kiehtovaa seurata ammattilaisia työssään, niin lavalla kuin sen ulkopuolellakin.

Kuva: Kaisa Sirén

Kuin itse näytöstä, lähes yhtä mielenkiintoista oli seurata kuiskaajaa, joka normaalista esityksestä poiketen istui meidän muiden tapaan katsomossa. Kuiskaaja on mielestäni ylivoimaisesti teatterin kiehtovin henkilö. "Näkymätön", mutta äärettömän tarpeellinen osa onnistunutta esitystä. Yhteistyö näyttelijöiden kanssa on saumatonta ja ne harvat kerrat, kun kuiskaaja ”antoi vauhtia” vuorosanoihin, tapahtuivat niin huomaamattomasti, että sitä tuskin rekisteröi.  

Iso kiltti jätti on lastennäytelmä, mutta hymyjen ja naurunpyrskähdysten perusteella väittäisin, että myös vanhemmat ja muut aikuiset nauttivat esityksestä ihan yhtä lailla. Erityisen hykerryttävää oli kuunnella IiKooJiin ja muiden jättiläisten tapaa puhua ja muunnella sanoja omanlaisikseen. Muistui mieleen varhaisilta teinivuosilta, kun ystävättäreni kanssa kirjoittelimme pienille lappusille mitä sylki suuhun toi. Ajatuksenvirtaa, jossa ei ollut järjen häivääkään ja miten mielettömän hauskaa niitä oli lukea ääneen! Nauroimme vedet silmissä toistemme päättömille tarinoille. 

Voin siis vain kuvitella, miten haastavaa on naama peruslukemilla esittää möhköistä ja ilkeämielistä jättiläistä ja lausua vuorosanoja, jotka lievästi sanottuna ovat hillittömiä.

Kuva: Kaisa Sirén

Huomasin pohtivani esityksen aikana, jääkö jättiläisten kieli elämään näyttelijöiden arjessa, onhan sitä päntätty ja opeteltu koko kevät. Toivottavasti, sillä olen vahvasti sitä mieltä, että meidän aikuistenkin on aina välillä hyvä heittäytyä lapsiksi eikä ottaa elämää niin vakavasti!

En paljasta tässä vaiheessa enempää itse esityksestä, mutta Iso kiltti jätti on viihdyttävä näytelmä ja kuten sanottua, saa myös aikuisen hymyilemään. En malta odottaa, että pääsen katsomaan esitystä kummipoikani kanssa, joka varmasti fanittaa jättiläisiä mennen tullen ja palatessa.

Tervemenoa teatteriin lapset ja lapsenmieliset!