Nauruisch macht frei

Aikanaan se ei ollut ainakaan työ, joka vapautti. Tuskin vapautta toi naurukaan. Tänä päivänäkään työ ei ehkä takaa vapautta, mutta nauru sen tekee. Nauramisessa ei ole mitään pahaa; ehkä naurun ajoittamisella voi pahoittaa jonkun mielen, mutta N-A-U-R-U on sananakin aika metka :) Ja jos joku sana kuuluu kesäteatteriin on se juurikin nauru ja huumori. Myös se pieru sellainen.

Ilta oli erityisen lämmin, aurinkoinen ja Kauppayhtiön hampurilaiset maistuivat erinomaisesti. Lämmin ilta houkutteli katsomon lähes täyteen ja ennen esitystä kaiuttimista kuului tulevan näytöksen henkeen sopivia mainospätkiä. 

Kun saimme vatsamme kylläisiksi siirryimme katsomon puolelle ja tottakai eturiviin. Näytelmä pääsi alkamaan Veikko Huovisilla. Ihan oikein, monikossa. Huovisia oli neljä. Jatkossa minulle olisi riittänyt yksikin Huovinen, niin se olisi ehkä selkeyttänyt näytelmän kulkua. Ja toinen vähintäänkin yhtä painava syy toiveeseen yhdestä Huovisesta on Risto Oleniuksen ääni, jota minun korvani olisivat mielellään kuunnelleet kaikkien Huovisten edestä... 

Tarinaa siis Adin eli Adolf Hitlerin lapsuudesta aina hamaan loppuun saakka johdatteli kertoja Veikko Huovinen. Ensimmäinen puoliaika oli jopa hengästyttävä, tapahtumia ja hahmoja vilahteli näyttämöllä, kuten kesäteatteriin kuuluukin. Iida-Sofia Luusua oli valloittava monissa rooleissa,  erityisesti mieleen jäi puhevikainen opettaja. Monta kertaa yleisö purskahti nauruun ja ehkäpä kaikkein hersyvimmin, kun näyttämölle pyörähti ehdottomasti jokaiseen kesäteatteri näytökseen kuuluva mies mekossa ja peruukissa. Jussi Olavi Jokinen on tämän esityksen Mr Kesäteatteri! Ilmeikäs, muuttuva, eloisa ja kaikkensa antava.

Toinen puoliaika oli rauhallisempi ja Adista oli tullut Hitler. Bahar Tokat tekee roolin hienosti ja naisen valinta tämän ehkä tunnetuimman hirviön rooliin on rohkeaa. Välillä näyttelijän silmistä ja suupielistä välittyy veitikkamaisia ilmeitä. Elämää ei ole tarpeen ottaa aina niin tosissaan, mutta kaiken hauskuuden keskellä kuitenkin muistuu mieleen kaikki kauheudet, joissa ei ollut mitään hauskaa.  Loppulaulussa sanotaankin, että hitler ei kuole milloinkaan. Tämä taitaa valitettavasti olla totta, vaikka Hitler on kuollut,  niin hitler ei kuole milloinkaan.

Mihin kaikki sitten loppui? Bunkkeriin vai johonkin muualle? Oliko siellä muualla mukana Eva vai Goebbels? Ja löytyikö jostain vielä uusi Eva? 

Vielä on jäljellä kesää ja esityksiä, menkää siis viihtymään Lentävän Poron Teatteriin! Ja kyllä se pierukin on mukana, mutta sitä en kerro, että kenen pylly paukkuu :D