Kaustishulinaa!

PAT - Pälvin ja Aunen tarinat -yhtye

Kaustisen hulinoista on kulunut jo muutama viikko, ja pahimmat festarihöyryt ovat haihtuneet päästä. Viime kesänä lupasin opetella täksi kesäksi soittamaan jotain uutta soitinta. Arvatkaa toteutinko lupauksen. Juu en.

Mutta: panostimme Aunen kanssa visuaaliseen ilmeeseemme, ja Pohjanmaan mökillä toteutimme kuvaussession. Ilta-aurinko osallistui parhaansa mukaan ihanuuteen. 

Basistipersoona Aune Unelma oli kevään aikana tavannut tsekkiläisen Marek-kontrabasson, joka oli mukana myös keikoilla Viinituvassa ja Trokassa. Seuraksi saimme myös satunnaisen seuralaisen, köhisevän ja puhkuvan matkaharmoonin (kas, soitin ensimmäistä kertaa elämässäni harmoonia keikalla!). Mukana oli tietysti myös hurmaava festarilapsi Tyyne, joka ehdotti keikka-asuiksi ”koira-asuja, koska ne on hienoja”. Vaihtoehtona neidillä oli "Pinkki koira-asu ja keltainen ankka-asu". Tyydyimme kuitenkin Miss Kesäheila-tyyppiseen lookiin.

Kesätyyppi

Kaustisella olen joka vuosi fiilistellyt vanhoja tuttuja, mutta myös tehnyt löytöjä. Tänä vuonna ikisuosikki Valma ja VarsiNaisten Valmalta oli ääni pois – kamala kohtalo laulajalle! Bändi kuitenkin selvisi haasteesta upeasta, eikä kyyneliltä säästytty Pelimannitalon keikalla. Ei kyllä naurultakaan. Oman viehkon lisänsä keikkaan toivat Valman paperille kirjoitetut kommentit yleisölle ja bändille. ”Äiti sanoi, että tärkeintä on olla nättinä lavalla!”

Uudeksi huippulöydöksi nousi kokkolalainen Pahan Ilman LinnuT, joka fb-sivunsa mukaan ”on kannananotto. Musiikkina se on vaihtoehtofolkkia, räppiä ja työläislauluja. Me ollaan katkeria ja meillä on alemmuuskompleksi. Meitä ärsyttää vähä kaikki, eikä me ymmärretä oikein mitään mutta osataan me pitää hauskaakin.” Yhteiskunnallista räppiä esimerkiksi työttömyydestä – vanhana Kitkerät Neitsyet -fanina olin ihan liekeissä sen kolmen biisin ajan, mitä Viinituvassa ehdin P.I.L.T:a kuulla. Ja juutuupistahan löytyy lisää! Esimerkiksi tämä Markkinamiesten nainen on kertakaikkisen hykerryttävä.

Hyviä tietysti – oletetusti – olivat supertähdet Pave Maijanen ja Piirpauke. Sissus että voi mies laulaa kauniisti! Turun Kaksirivisten Ossi sai Pavelta nimmarin pelimannikorttiin, mie en kehdannut mennä nimmaria kyselemään. Jotenkin muistelen, että mulla saattais sellainen olla – vuodelta kasijotain, silloin kun olin aivan jär-je-tön Pave-fani. Vähän kyllä nolotti sekin, että kun Pave tuli Kaustisen raitilla vastaan, olin pukeutunut punaiseen Muumi-sadeviittaan. Kääk, iiik, ou nou, en kestä.

Festarikoti ja -seuralainen.

Viikon päättivät tämän bloggarin osalta toisen oman bändin, Omajutun, keikka ja Timo Parvelan hauskan oivaltava haastattelu Iholla-salissa. Omajuttu kokosi ennätysyleisönsä; vähän saattoi olla tekemistä sen kanssa, että Ella-lastenkonsertin jono kulki keikkapaikkamme vierestä.

Päätin jo, etten ensi vuonna lähtisi Kaustiselle. Mutta mutta… Kun on se 50-vuotisjuhla. Voiko sieltä olla pois? Ei kai?

Festarikoti, suloinen pikku vaunuseni, saa ensi kesäksi uuden maalin ylleen. Sama sininen sävy säilyy. Siinäkin lienee hyvä syy lähteä reissuun?

- Pälvi -