142 cm verran elämännälkää!

Lauantaina, tuona aurinkoisena kevätpäivänä 25.3. matkamme johti kohti Saivoa, Piaf-esitystä. Huomioin heti seuraavia pieniä mutta ratkaisevia asioita: Istuttua valitsemalleni paikalle huomasin olevani itsekin lavalla, osa Piafin yleisöä. Taitavasti rakennettu interaktiivinen ja huomioiva teos vaikken mikään kriitikko olekaan, mutta sanoinpa ääneen mitä ajattelin. Loistoa!

Saivossa oli mahtavan jännittynyt tunnelma, pariisilainen yökerho tupakansavuineen ja naurunremakoineen toi mielestäni hauskan vivahteen jo ennen esitystä kun antaa luovuudelle tilaa. Pöytäseurueessamme odotellessamme esityksen alkamista muistelimme aikaa jolloin sai sisällä poltella tupakkaa ja totesimme että kyllä nyt on parempi. Keskusteluun herättelevä teos kaikkineen. Kiitos pöytäseurueelle!

Édith Piaf hahmona on kiinnostava, hänestä löytyy monia puolia, osa piilossa ja osa näkyvissä.  Pariisin pieni lintunen avasi äänensä ja lauloi tiensä kuuluisuuteen, vaikka hänen elämänsä polku oli kivikkoinen. Édith Giovanna Gassion sai taiteilijanimen La Môme Piaf, ”pikku varpunen” koska elämänkortensa oli 142 cm pitkä, tulet näkemään tämän kohtauksen taustat Saivossa, jos menet katsomaan.

Illalla Earth hourin jälkeen katsoimme kotona Piafin elokuvan Pariisin Varpunen ja se toi isompaa kokonaisuutta ja palautti mieleen kohtauksia näytöksestä. Voisi sanoa että on Piafia nyt muisteltu ihan koko päivän verran. Muistan pienenä pitäneeni vähintään käsissäni Piafista tehtyä elämänkertaa, jonka Simone kirjoitti.  Pienellä etsinnällä teos oli Piaf – Jumalani kuinka olen elänyt, harmi että se on nyt hukkunut matkalla jonnekin. Kirjastoon tie siis vie.

Ihastuttava teos joka kannattaa käydä katsomassa. Piafin menu on sitten suussa sulavaa luettavaa, joten suosittelen lukemisen sijaan tilaamaan jotain. Kyllä, voit siis nauttia yhtäaikaa teoksen aikana tilaamia herkkujasi. Jotain kaikille aisteille, sanoisin.

Non, rien de rien
Non, je ne regrette rien
Ni le bien qu'on m'a fait
Ni le mal; tout ça m'est bien égal !

"Non, je ne regrette rien"
san. Michel Vaucaire ja säv. Charles Dumont.  

Kiitokset elämyksestä teille tekijöille. En voi kuin myhäillä ja suositella.
Käsikirjoitus: Helena Anttonen
Ohjaus: Eljas Liinamaa
Rooleissa: Kirsi Kärnä ja Markku Lukka
Muusikkona: Minna Siitonen
Valokuvat: Petri Teppo ja Kaisa Sirén