Viikon paras hetki, perjantai-ilta ja viikonloppu edessä. Ulkona sataa vaakatasossa lunta. Olen tullut torjumaan arjen harmautta Studio Solun kulttuuriklubille. Vuorossa on Midnight Sun Burlesquen järjestämä Burlesque Corner.
Burleski tuo ensimmäisenä mieleen vähäpukeiset naiset ja pikkutuhmaa flirttiä yleisön kanssa. Villinä pyöriviä tasseleita ja verkkosukkahousuja. Yleisön puoliujoja huudahduksia ja taputusta. Ja toki kaikkea sitäkin burleski on, huumorilla höystettynä.
Se on kuitenkin paljon muutakin, ennenkaikkea ylistys naiselle ja naiseudelle. Miten upea ilmestys onkaan ihminen, joka kantaa itsensä suurellä ylpeydellä. Burleskin hienous on siinä, ettei esiintyjän odoteta olevan mallin mitoissa oleva hemaisevan seksikäs pörröpää, vaan sinut itsensä kanssa oleva, omaa vartaloaan rakastava hemaisevan seksikäs pörröpää.
 |
| Kuva: Midnight Sun Burlesque |
Illan aloittaa hurmaavan veikeä Luna Tico, jonka taskuraputanssi on huumorilla höystetty tuulahdus jostakin kaukaa ja lämpimästä. Seuraavaksi tapaamme Petronella Skyn, nukeksi muuttuneen surullisen hahmon, joka esityksen edetessä vapautuu kehonsa lukoista ja herää eloon upean Sian musiikin voimaannuttamana. Aida Wildin tiukka bisnesnainen jakkupuvussaan puolestaan villiintyy ja vaihtaa vapaalle sanan todellisesssa merkityksessä. Kyytiä saavat niin kokousmuistiot, kuin kiristävät kynähameetkin. Boogiemanin Vogue on cool, mutta riemukas androgryynimainen irtiotto normeista, strike a pose!
Viimeisenä, muttei vähäisimpänä illan päättää Sanita DeChampagne. Kenties kotiäiti, ehkä yksinäinen harmaavarpunen, joka haaveilee paremmasta elämästä ja siitä oikeasta, joka ratsastaisi valkealla ratsullaan pelastamaan. Tai sitten ei, pölyhuiskat ja muovihanskat lentävät nurkkaan, tämä nainen ei pelastajaa tarvitse. Ulkokuori väristen kotiäidistä kuoriutuu huikea oman elämänsä supersankari, jonka ruoska ei tunne armoa.
Illan esitys yllätti monipuolisuudellaan. Pääosassa oli hauskanpito, mutta se myös herkisti. Lähes jokainen nainen on varmasti jossakin elämänsä vaiheessa kohdannut ulkonäköpaineita. Riitänkö? Kelpaanko? Ja loppujen lopuksi ulkonäkö on vain hyvin pieni osa sitä kokonaisuutta, mikä tekee ihmisestä kauniin.
Allekirjoittanutkin on saanut joskus kunnian olla maskeerattavana ja poseerannut puuhkassa ja pikkumustassa ihan omaksi ilokseen. Täytyy nostaa hattua näille upean rohkeille leideille, jotka nousevat ylpeästi lavalle levittämään naiseuden ilosanomaa!
Nautinnollista viikonloppua toivottaa oman elämänsä jumalatar,
Laura
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti